Esim. yhden kaverin kanssa olin ennen aina, koska harrastettiin samaa harrastusta, se oli meijjän arki ja elämä. Katottiin telkkaa ja puhuttiin ja oltiin vaan myöskin. Toki mietittii välillä vähän liikaa, ettei lihottais. mutta muuten kaikki oli niin mukavaa.. Mä olin tosi yksinäinen , ilman mun kaveria mä en ois ollut. Koska mun oli tosi vaikee lähtee ite mihinkää kauas poikkeen... Tai kutsuu ihteeni... ymmärrättehän varmaan. Entiedä, jotenki tuli sellainen olo et miten oon voinu unohtaa  joita nii tärkeeää?

mutta oon onnellinen siitä miten läheisiä ystäviä mulla on, ne oikeesti välittää minusta ja minä niistä. se tuntuu niin kauhean hyvältä. Ja perheessäkin on ihmiset, joista oikeesti välitän... Tuntuu tämän arjen kanssa vaan että aikaa on kovin vähän niiden ihmisten kanssa olemiseen joista eniten välittää? Vai rupeaako sitä miettimää juuri sellaisilla heikoilla hetkillä, tai hetkillä ku sairastuu ja on tajuamassa miten tärkeää kaikki tämä onkaan... Silloinhan sen myös tajuaa... Mutta niin... Täytyy vaan elää päivä kerrallaa, ja yrittää välttää sitä ainaista kiirettä. Koska lähimmäisen rakkaus täällä on kaikkein tärkeintä ja se kuinka välittää itsestään ja niistä omista haaveista ja niistä mitä todella elämältä haluaa... 

Mä haluan vielä joskus ihan oman kodin, en halua asua yksin. Mutta sisustaa sen nätisti ja laittaa oman mielen mukaan. Mutta toisaalta, en halua yksin ollla... Oon iloinen tästä kodista, jossa musta välitetään aidosti. :) Ja jossa on sellaisia ihmisiä joiden kanssa olisin vaikka kuolemaan saakka. KIITTOOSS!

Tai no siis jos aattelis, et haluis jtn enempi.. Ehkä tollanen sopii mulle tässä vaiheessa. Se vaan oli jotenki semmonen hassu, vähän niinku mun iskä. :DD Et sen takia tuli hyvä mieli sen kanssa, vaikkei me kyllä asioista ihan sammaa mieltä oltukaan aina... 

Entiiä, tavallaan ois vielä kiva nähä sitä... mutta saapa nähä... Jotenki vaan arveluttaa,ku se liikkuu ihan toisenlaisissa kaveriporukoissa missä minä. Muttaniihhjooh... 

Jotenki muutenki levoton olotila, jännittää saakohan sitä unta sittenkään... Oon 3yötä putkeen vaan valvonu melekeimpä.. aina ku yksin rauhottuu pimeyytee alkaa miettiskellä kaikkee jännää ja vähempi jännää.. Ja sit tulee se epätoivo jos se uni ei meinaa tulla.. Se on tosi ärsyttääväää!! Kait se on jtn pillereeitä otettava jos ei ala unta tulemaan.. Ja muutenki ihan stressi ku tuntuu että meijän kämppäkin on ku kaatopaikka ja kaikkeea... Sit etten nää kavereita tarpeeks ja kaikkee...

Ja toki se leikkauskin mietityttää. Ku nyt on kummiski nii kivaa mun elämä, siis silleen semmosta huoletonta. Tai toki huolia minulta löytyy mut kuitenkin niin... väsyttäää... Enkä vaan haluis käyä niitä kipuja enää ikinä läpi. Enkä haluu sitä muillekkaan, tuntuu vaan et pelkään myös jääväni yyksin niiden kaa. Mut tuskimpa jään... 

Jooh en jaksa kirjottaa enempi.moro

Muistan, kun luulin kadottaneeni ystävät ja sinut löysin, olin onnellinen. Tunsin että luotin sinuun enemmän kuin muihin ja oloni oli turvallinen. Vaikka oli vaikeaa me ne jaettiin ja nautittiin yhteisistä naurun hetkistä. 

Muistan teidän kodin tuoksun ja sen tunnelman, oli niin turvallinen ja hyvä olla. Siellä sydän lepäsi ja minäkin. Nukuttiin kesäöitä vierekkäin ja puhuttiin pojista ja naurettiin. kerrottiin ilot ja surut ja joka yö mä teille tulin.

Sitten tilanteet muuttui ja jouduin lähtemään, mutta poissa en kauaa ollutkaan. Sitten jokin sai meidät kai erkaantumaan. Aloin pyöriä erikamujen kanssa ja sinäkin. Löysit elämäsi rakkauden, en ollut vakuuttunut koska pelkäsin että sinun käy huonosti. Poika pyöri vähän huonoissa piireissä ja ainahan meitä rentut oli kiinnostanut. tässä oli mun mielestä jotain hämärää silti.. 

No nyt oot siinä jamassa etten haluu katsoo sua enää!! ei tolla tavalla voi ihminen elää, miks oot mennyt ihtes pilaamaan? mä muistan miten olit kaunis ja ihana. Sulla oli tulevaisuus ja kaikkee! nyt katson sua kun katsoisin tyhjää, minne katosi se herkkä tyttö sun sisältä ?? jota mä pidin kädestä ku oli vaikeeaa.. Missä on ne silmät jotka tuikki iloa ja naurua??? en enää tunnista sua samaks ihmiseks, oot kai liikaa vetäny jotain ainetta ittees. mua kuvottaa, miks menit tohon jamaan ihtes saamaan? en enää voi ihailla, vaikka ennen halusin nyt katson sua kun likaista rättiä. tai oikeestaan mua pelottaa, mitä mä tekisin sun kanssa?

en mä oikeesti sua vihaa, vaan tää viha mun sisällä on huolta susta ja välittämistä. mä välitin susta oikeesti, ja vieläkin. mutta eniten mulla on sellanen olo etten mä osaa tehdä mitään vaikka oikeesti halauisin. Sä olit mulle niin rakas ja antasin kaikkeni et sut joskus voisin saaha mun elämään takas. Ilman että joskus luen lehdestä, miten sun kävi ikävästi ja jäit reissuilles. välittääkö ne kusipäät oikeesti? haluutko vaan haistattaa paskat maailmalle? kuuntelisit mua, mä en haluis antaa sun painuu niin syvälle.... 

Ilman naurua ei ois laulua

Ilman iloa, ois painoa 1000kg

Yhdessä naurattaa, yhdessä laulattaa, yhdessä suruttaa, yhdessä vituttaa, yhdessä jaetaan kaikki ja se helpottaa meitä jokaista. Ootte mulle ku huume, haluan aina vaan lisää!

Eka lähetään tanssimaan ja baariin. Kavereiden kanssa hauskaa pitämään,juhlimaan,tanssimaan ja juomaan. Että ei sen väliä onko vientiä vai ei, kuhan on hauskaa! sit otetaan ilo irti ja alkaa väsyttää. Sit kuitenkin vaan ollaan ja ollaan ja tanssitaan ja jatketaan. Kuitenki odotetaa et jotai erilaista tapahtuis, että ihmiset juttelis. Varsinki jos sinkku on nii tottakai toivoo poikien tulevan juttelee tai jotai mielenkiintoista ajanvietettä. Sit ku ei enää jaksa toivoo ja miettii nii yhtäkkiä pam. Ja on vitun hauskaa, niin vitsi mielessä  tanssimista ja flirttailua.. Juuri sellasta mikä piristää ja tekee iloseks. Jutellaan ja tanssitaan ja hups, pussaillaan.. Se jotenkin tuntuu pitkästä aikaa hyvältä, kiinnostavalta ja mukavalta. Ja kerranki heittäytyy ja antaa tunteiden viedä, ja sen ettei ajattele mitä seuraavaks tapahtuu ja ai että se tuntuu just oikeelle ratkaisulle!! 

Sitten ilta loppuu ja hyvästellään.. Herää kysymyksiä, mitäs nyt?? 

Ja juuri ne kysymykset joko jää mieleen tai sitten ne ei jää.. joidenkin ihmisten kohdalla ne unohtaaä hetkessä.. että joo oli kivaa,mut ei sen kummosempaa.. joidenkin kohdalla jää miettimään.. vaikka ei haluiskaan, että ottaako mies yhteyttä? oliko tää sitä yhden illan huumaa? kännisekoilua? mikä on todennäköisintä tässä tilanteessa.. Ettei mitään muuta olekaan,mutta se että kun pussaillee niin herättää vähän tunteita / naisille! eihän miehet heti lähetä sellaista hormoonia.. Niin se menee, että nainen se on kuka sitä jää miettimään. Nainen se on joka etsii miehen facebuukista, etsii tietoja, katsoo onko yhteisiä tuttuja, minkälaisen kuvan mies antaa itsestä netissä.. kaikki kiinnostaa yhtäkkiä, ihankuin olisi muka tuntenut miehen kauemminkin:o  Jostain virtaa jotain energiaa kaikkeen tähän, vaikka se kuinka turhaa olisikin... 

Mutta juuri se onkin vaikeaa,mitä sitten jos ero tulee? olet kiintynyt toiseen ihmiseen, tahtonut antaa sille kaikkesi ja olette antaneet paljon toisillenne. Olette kertoneet pahimmat salaisuudet, jakaneet onnen ja ilon hetket. Olette niin kiinni toisissanne, että voi tapahtua se mikä on kaikkein pelottavinta : toinen ihminen lähtee irti sinusta tai sinä toisesta. Tapahtuu sellainen irrottautuminen, joka ei käy luonnollisesti. Siihen joko saa aikaa tai ei saa sitä ollenkaan. Mutta se ei enää menekkään välttämättä sinun toiveittesi mukaan. Et voi sitoa ketään sinuun, eikä kukaan voi sitoa sinua häneen. Se on pelottavaa, miten joku niin rakas ja läheinen voi yhtäkkiä olla niin kaukainen ja tuntematon. 

Että jokin on mennyt niin, ettei ne tulevaisuuden haaveet mitkä teillä oli ole enää teidän vaan ne ovat enää toisen ja kohta niitä ei olekkaan. Tai ne ovat sellaisia toiveita, jotka on vain unohdettava. Se aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, mutta on totta ja se on hyväksyttävä.

Miten ihmiset siis uskaltaa rakastaa toisiaan? en tiedä mitään pelottavampaa kuin se ,että joutuu luopumaan toisesta joka on läheinen. Mutta toisaalta taas se, että ei voi koskaan tuntea mitään niin ihanaa jos aina pelkää.. jännää.....

Nyt tuntuu että nään taas valoisasti ja ihmettelen, miksi en seurustele. Tai miksi en löydä sellaista samanhenkistä ihmistä jonka kanssa viettää aikaa ja jota rakastaa? Joskus se tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta,etten oikeastaan edes tiedä millaista se olisi.. Siitä on niin pitkä aika kun mä olen seurustellut.

En enää tiedä millaista se olisikaan, on helppo ajatella niitä hyviä asioita mitä mun elämässä on, kuten kaverit. Jotka tuo onnea mun arkeen ja juhlaan. Ilman niitä aikaa täällä tuhlaan. Ja on sinkkunakin hyvät puolensa, ei tarvii miettiä mitä sitä tekee ja milloin. Tai tarvitsee, mutta sen perusteella ei tarvitse ajatella ketään muuta ensin. Lähteminen on helppoa, ilman että joku suuttuu. Ja nuoriahan täällä hyvänen aika ollaan! ON SIIS aikaa seurustella ja jakaa omaa elämää toisen kanssa, mutta nyt on aikaa tutustua itseensä ja miettiä mitä elämältä haluaa ja millainen on. Sitten kai se helpommin toinenkin ihminen löytää sinun luokse.