Suhteiden luominen yhtä vaikeaa kuin eroaminen? tai oikeastaan aluksi tutustuminen on helppoa, todellinen tutustuminen on vaikeaa. Tai minulle on vaikeaa päästää joku todella minun lähelle, ilman että pelkäisin että minut hylätään.

Mutta juuri se onkin vaikeaa,mitä sitten jos ero tulee? olet kiintynyt toiseen ihmiseen, tahtonut antaa sille kaikkesi ja olette antaneet paljon toisillenne. Olette kertoneet pahimmat salaisuudet, jakaneet onnen ja ilon hetket. Olette niin kiinni toisissanne, että voi tapahtua se mikä on kaikkein pelottavinta : toinen ihminen lähtee irti sinusta tai sinä toisesta. Tapahtuu sellainen irrottautuminen, joka ei käy luonnollisesti. Siihen joko saa aikaa tai ei saa sitä ollenkaan. Mutta se ei enää menekkään välttämättä sinun toiveittesi mukaan. Et voi sitoa ketään sinuun, eikä kukaan voi sitoa sinua häneen. Se on pelottavaa, miten joku niin rakas ja läheinen voi yhtäkkiä olla niin kaukainen ja tuntematon. 

Että jokin on mennyt niin, ettei ne tulevaisuuden haaveet mitkä teillä oli ole enää teidän vaan ne ovat enää toisen ja kohta niitä ei olekkaan. Tai ne ovat sellaisia toiveita, jotka on vain unohdettava. Se aiheuttaa vihaa ja katkeruutta, mutta on totta ja se on hyväksyttävä.

Miten ihmiset siis uskaltaa rakastaa toisiaan? en tiedä mitään pelottavampaa kuin se ,että joutuu luopumaan toisesta joka on läheinen. Mutta toisaalta taas se, että ei voi koskaan tuntea mitään niin ihanaa jos aina pelkää.. jännää.....