tunnen olevani solmussa omien tunteideni kanssa. Mä ikävöin sua ja kaipaan,mutta välillä tuntuu ettei mulle oo niinkää vastakaikua? Tai jotenki musta tuntuu, ettei me haluta tätä yhtä paljon.. Vai mitä mä edes enää haluan? Jotenki kiinnostuin sinusta ja kyllä ihastuinkin. Mutta jotenki tää etäisyys vaan rassaa, ja saa kaiken tuntumaan paljon vaikeammalta. En mä oo enää varma tästä meijän "jutusta". Tai oikeestaan musta ois kiva tietää onko meillä edes mitään juttua? Jotenki mua hajottaa miettiä, mitä sä oikeesti ajattelet minusta ja mitkä sun fiilikset on tämän kaiken suhteen.. Ja jotenki en oo yhtään varma oonko mä sinkku vai varattu?! ja sit toisaalta taas musta tuntuu, ettei tää tällanen oo mikään suhde... et nähään kerran 2viikossa,vaikka ei se ookkaan sun syy-- Nii se on ihan perseestä. Ja mä enä tiiä jaksanko ootella,ku en tiiä mitä säkään haluat.. tai et nii, ymmärrän et haluut olla ystävies kanssa kun tuut tänne, mut et haluutko olla oikeesti mun kanssa, sen mä haluisin tietää.. Koska jos et mä en jaksa tuhlata aikaani tähän enempää.. koska on mulla muitakin mahdollisuuksia ja juttuja.. Enkä halua käyttää kkaikkea energiaani meihin, jos se on sinulle yhdentekevää.. Mä oon kai vähä kujalla tästä tilanteesta. Jotenki aluks kaikkki tuntu paljon helpommalle, ja oikeestaan just siks koska mä en ollu nii kiintyny suhun. TOki mua kiinnosti,mut nyt mä alan kai tykätä susta,mutta toisaaltan en edes tunne sua ku nähään nii harvoin, enkä tiiä millanen sä oikeesti ees oot... Tuntuu jotenki nii käsittämättömän epävarmalta,et haluisin oikeestaan kokonaa jo unohtaa sut! koska tää on välillä ihan helvetin stressaavaa.. vaikka toisalta,en tiiä mitä ees ite haluan.. Ja voinko mä silti tapailla muitakin? tai silleen mennä vaan, ku eihän me seurustella.. tää ldlösdkösdk